Päiväkirjamerkintä #5 ~ Karvaa, karvaa kaikkialla

Tänään oli vihdoin se päivä, kun mä jaksoin klipata Sirin. Mun hevosesta oli tullut jättimäinen karvapallo ja se todellakin tarvitsi parturia. Kävin eilen illalla pesemässä Sirin ja pääsin tänään jo heti aamusta tallille. Sanni oli jättänyt mun tamman talliin aamuruokiensa kanssa, jotta mä pääsin puhtaan hevosen kimppuun.

Siri hörähteli söpösti muutaman kerran mun kävellessä talliin, mutta sen turpa ei hievahtanutkaan heinäkasasta. "Mitä ahmatti?" juttelin sille karsinan ovea avatessani. Sillä ei ollut enää hirveästi ruokaa jäljellä, joten mä jätin sen rauhaan vielä hetkeksi. Kävin sillä välin hakemassa harjat ja klippausvälineet omasta kaapistani. Kaivoin samalla kaapin perältä Sirin mustan fleeceloimen ja enkkuviltin. Kaljuna mä joutuisin pukemaan sille vähän enemmän takkeja niskaan.

Siri oli noin suunnilleen syönyt, kun siirsin sen käytävälle. Mun tamma ei voi sietää klippausta ja koneen nähtyään se rupesi heti steppaamaan ja kiljumaan. Harjasin Siriä ihan rauhassa, minkä aikana se rauhoittui. Kun surautin koneen päälle, sama steppailu alkoi taas. Lepertelin tammalle kaikkea maan ja taivaan väliltä, kun yritin samalla tehdä suoria linjoja karvapeitteeseen. Siri onnistui heilauttamaan häntäänsä muutamaankin otteeseen niin, että kaikki siitä jo ajellut karvat levisi ympäri tallin käytävää ja puolet löysi tiensä mun suuhun. Vihdoin, ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen mä olin tyytyväinen mun työn tulokseen. Siri muistutti taas vähän enemmän hevosta eikä ylikorkeaa lammasta. 

Ulkona oli onneksi vain muutama pakkasaste, joten Siri pärjäsi hyvin pelkällä toppaloimella. Vein tamman ulkoilemaan ja palasin takaisin siivoamaan kaikkea sitä karvaa pitkin tallin lattioita. Mun onneksi sain olla ihan rauhassa tallissa koko ajan, eikä kukaan tullut viereen naureskelemaan mun epätoivolle.